Paljon on taas kahdessa viikossa tapahtunut!
Runsaudenpula vallitsee, aloitetaan siis helposta: tutustuin
ruotsalaiseen perinneruokaan, josta en ollut ennen kuullutkaan! Onko sellaisia
tosiaan olemassa? Käytiin Norrlands nationilla eli yhdellä osakunnalla
lounaalla, ja ruokalistalla oli palt eli kroppkakor. Kyseessä on jonkinlaiset
perunasta tehdyt pyörykät, joissa on ilmeisesti perinteisesti täytteenä kinkkua
ja ohessa puolukkahilloa ja jotain vaniljakastikkeen tapaista. Tämä makean ja
suolaisen sekoitus oli kiinnostavaa kokea.
Lisäksi olen huomannut, että Ruotsi onkin isompi ja
etelämmässä kuin luulin. Esimerkiksi junamatka Uppsalasta Malmöhön kestäisi 5-6
h ja sisältäisi kaksi vaihtoa. Kai jotenkin luulin, että kun Ruotsissa on
kaikki paremmin niin myös kaupungista toiseen pääsisi alta aikayksikön. Enkä
tosiaan ollut tietoisesti ajatellut, että Uppsala on oikeastaan pohjoisin
Ruotsin suurimmista kaupungeista. Eli Ruotsin suurimmat kaupungit sijaitsevat
pääasiassa selkeästi Helsingin eteläpuolella, ja etäisyys Uppsalasta Malmöhön
on suunnilleen sama kuin Helsingistä Ouluun! (Noin 650 km.)
Viime aikoina olen päässyt tekemään ryhmätöitä ruotsalaisten
kurssilaisteni kanssa. On ollut kiva päästä vähän tutustumaan ja juttelemaan.
Olen kuullut, että Ruotsissa ryhmäkeskusteluissa kestää usein kauan ennen kuin
päästään tekemään itse tehtävää, sillä ensin tervehditään ja pohditaan yhdessä
tavoitteita tai jotain. Ryhmän toimintatavat riippuvat varmasti paljon siitä,
ketä yksilöitä siihen sattuu valikoitumaan, mutta tosiaan omien ryhmäläisteni
kohdalla tuli useaan kertaan sellainen olo, että he käyttävät paljon aikaa
tehtävänannosta ja pohjateksteistä keskustelemiseen. Itse olisin vain käärinyt
hihat ja ryhtynyt kirjoittamaan, mutta nyt keskustelimme ensin monesta
näkökulmasta, että mitä kaikkea tähän aiheeseemme liittyykään. Lisäksi
keskustelu harhautui ihan muihin aiheisiin. Jokainen haki vuorollaan kahvia, kenelläkään
ei ollut kiire edistää hommaa. Ensin pohdinta tuntui vähän turhalta, mutta aina
väillä esiin tosiaan nousi hyviä pointteja joko itse aiheesta tai esimerkiksi
siitä, missä järjestyksessä asiat kannattaisi esittää. Lisäksi tulin
tietoisemmaksi siitä, miten olen itse tottunut tekemään esitelmiä: olen aika
asiaorientoitunut, etenen mieluiten periaatteella ensin työ ja sitten huvi,
joten alan kiemurrella jos asiasta poiketaan kovin pitkäksi aikaa. Toisaalta
täällä minulla on vahva intressi jutella myös ihan niitä näitä, koska halusin
tutustua ryhmäläisiin. Kokemus oli siis mukava.
Olen tutustunut hieman paremmin myös kämppiksiini. Asun
korridoorissa eli tavallaan soluasunnossa, jossa jaan keittiön ruotsalaisen
pojan sekä vietnamilaisen ja syyrialaisen tytön kanssa. Itse asiassa olen
porukan ainoa vaihtari, muut ovat Uppsalan yliopiston tutkinto-opiskelijoita.
Paikka tuntuu rauhalliselta ja aika kotoisalta. Saapuessani yhteisten tilojen
lattioita peitti pölykerros, mutta siivoamalla siitä sitten pääsi… Paras tie siisteyteen
on varmaan se, että juttelee asiasta kämppisten kanssa, mutta on myös valmis
itse ottamaan sen ensimmäisen askeleen ja tarttumaan moppiin. Ja selvittämään,
miksi imuri ei toimi.
Varsinkin vietnamilainen kämppis H on tosi mukava, ja kun
osumme samaan aikaan keittiöön, mitä tapahtuu usein, saatan jäädä vain
juttelemaan hänen kanssaan vaikka olisin jo valmis. Hän on myös antanut tosi
paljon käytännön vinkkejä, mm. pesutuvan sijainnista, lähikaupan tarjousten
löytämisestä ja osakunnilla työskentelystä. Oon kyllä iloinen, että sain juuri
hänet samaan korridooriin.
Kielen suhteen Ruotsin-vaihto tuntuu yllättäen hieman
erilaiselta kuin lukioaikainen Ranskan-vaihtoni. Ranskassa pyrin vain sulautumaan
kieleen mahdollisimman hyvin, myös puhetavan ja ääntämisen osalta. Mutta täällä
en itse asiassa tunne hirveästi halua luopua suomenruotsalaisesta aksentista. Näköjään
pidän sitä pätevänä ja normaalina tapana puhua ruotsia myös Ruotsissa.
Ruotsalaisen aksentin imitoiminen tuntuu hieman luonnottomalta, kuin yrittäisi
puhua Savon murretta olematta savolainen tai englantia intialaisella
aksentilla. Tämä oli yllättävä huomio, luulin että sopeutuisin tuosta vain Ruotsin
ruotsiin. Se kuulostaakin hauskalta (niin myös suomenruotsi). Ehkä kyse on myös
siitä, että oma kansallinen identiteetti korostuu, kun lähtee ulkomaille.
Täällä olen tietoinen siitä että olen suomalainen, ja ylpeä siitä. Kuulin
eräältä norjalaiselta vaihtarilta jotain samansuuntaista jo ennen kuin ehdin
itse ajatella asiaa: hän sanoi puhuvansa ruotsalaisille norjaa (hieman
muunneltuna) siksi, että olisi liian suuri identiteettiongelma alkaa puhua
ruotsia.
Näköjään Ruotsissa puhutaan ruotsin lisäksi paljon myös
englantia. Esim. osakuntien tilaisuuksissa, kerhoissa ja Facebook-ryhmissä
paljon tapahtuu englanniksi tai kaksikielisesti. Se on toisaalta tosi hienoa,
mutta pari kertaa on jopa tuntunut että apua, missä täällä pääsee
harjoittelemaan sitä ruotsia? Menin eräänä sunnuntaina Kalmar nationin
maalauskerhoon aikeenani puhua ruotsia ja tutustua ruotsalaisiin. Vieressäni
istui pari mukavaa tyttöä, joista toiselle aloin takeltaa ruotsia. Kolmas tyttö
ei kuitenkaan puhunut ruotsia, joten vaihdoimme pian englantiin, jotta kaikki
pääsisivät keskusteluun mukaan. Ruotsilla jatkaminen olisi ollut epäkohteliasta
ja molemmat tyypit olivat mukavia, mutta kieliharjoittelu ei oikein onnistunut.
Toisaalta englannin puhuminen on kyllä ihan kivaa välillä, saa vaihteeksi
ilmaistua asioita vähän vivahteikkaammin.
Mulla aika kovat odotukset kielitaidon kehittymisestä, koska
Ranskan-vaihdosta jäi niin hyvät muistot juuri kielen käyttämisestä. Haluaisin
päästä siihen pisteeseen, että tekisi mieli kirjoittaa tätä blogia ruotsiksi,
koska se olisi siinä hetkessä kätevin ja paras kieli kuvaamaan, mitä olen
täällä kokenut. Katsotaan pääsenkö siihen tunteeseen. Jo nyt ruotsin sanoja
tulee usein pintaan silloin, kun pitäisi sanoa jotain englanniksi. Mutta vielä
en varsinaisesti ajattele ruotsiksi. Välillä pitää muistutella itselle, että
olen ollut täällä vasta… kohta jo neljä viikkoa, kääk!
Värmlands nationin uusien illassa kielten yhdistäminen taas
sujui paremmin. Ihmiset liikkuivat porukasta toiseen, joten illan aikana
puhelin välillä muutamien ruotsalaisten kanssa ruotsiksi ja välillä vaihtari-
tai sekaporukoissa englanniksi. Tunnelma oli muutenkin rento ja kiva. Osakunnista
pitää kirjoitella lisää myöhemmin, kun olen viettänyt niissä vähän enemmän
aikaa.
Myös vaihtarikavereiden kanssa on ollut tosi
mielenkiintoisia keskusteluja ja hauskoja iltamia. Ennen kaikkea on kiva, että
voi luottaa että aina jotain tapahtuu ja löytää seuraa. Pidimme toisen
suomalaisen ja muiden vaihtareiden kanssa lettukesti-vaalivalvojaiset, kun
presidentinvaalin ääniä laskettiin. Saatiin aikaan hyvä keskustelu Belgian,
USAn ja Saksan vaalisysteemeistä presidentinvaaleissa.
Lisäksi erään intialaisen kanssa keskustelimme
ruotsalaisesta ja intialaisesta yhteiskunnasta, mm. siitä miten ihmiset
kohtelevat toisiaan. Hänen mukaansa Intiassa ei tunnu palkitsevalta vaikka
päättäisikin olla jollekin kiva ja luopua omasta edustaan. Tuntuu, että hitsi kun
nyt menetin jotain itseltäni. Sen sijaan Ruotsissa tulee hyvä mieli kun
päättää olla etuilematta jonossa, maksaa bussimatkan jne. Yliopistolla olen
lukenut, että hyvinvointivaltion yksi tarkoitus on vahvistaa tai ylläpitää
ihmisten välistä solidaarisuutta. Ja sitten joku tulee ja kertoo kokeneensa sen
käytännössä! Cool.
Täällä olo on sekoitus arkea ja lomamatkaa. Kaksi seminaaria
takana, tänään ja huomenna kokeen tekemistä, seuraavalla viikolla
esseepalautus. Pitäisi korjauttaa pyörän lokasuojat ja fiksata kori parempaan
asentoon, soittaa uudestaan vuokraisännälle, hakea kesätöitä, löytää paikka
josta ostaa isompia purkkapusseja. Ne ovat kuitenkin pienehköjä juttuja
verrattuna uuden ympäristön viehätykseen: kävimme päiväreissulla Västeråsissa, juhlimme
belgialaisten vuosittaista lettupäivää (2.2.), on tullut löydettyä kiva
kahvila, kierreltyä Uppsalassa, ja kalenterissa on paljon tyhjää tilaa toisin
kuin normaalielämässä yleensä.
Kuvissa pieni osa Uppsalan rautatieaseman pyöräparkista sekä Uppsala slott.
Moi! Ihana lukee näitä! Mäkin pon käyty Uppsala slottissa. Ehkä seuraava kirjoitus on jo osin ruotsiksi? 😀 Liviakin välillä kertoo jotain päiväkodin tapahtumia ruotsiksi ihan vaan koska ne asiat on tapahtuneet ruotsiksi ja tulee siksi helpommin sillä kielellä.
VastaaPoistaMielenkiintoinen yksityiskohta tuo intialaisen kertoma. En olekaan itse ajatellut hyvinvointiyhteiskuntaa siltä kannalta.
Ja nyt tossa lukee mulla unknown, vaikka kirjauduin Ullana.
VastaaPoistaHei kiva kuulla! Erityisesti tosta, että asiat jotka tapahtuu tietyllä kielellä on usein helpoin kertoa sillä samalla, tunnistan tunteen :D vaikka joskus taas ei muista jälkeenpäin et millä kielellä joku keskustelu käytiin. Hehe, ja lukijoita ajatellen en oo varma kirjoittaisinko oikeesti ruotsiks, mutta ois just hauska päästä siihen pisteeseen et se ois luontevinta.
VastaaPoistaKauhian hienoa että sulla menee niin hyvin! Älä ota raskaasti vaikka kielitaito ei tuntuisi heti kasvavan; varmasti se salaa paranee. Mahdollisuuksia ruotsin puhumiseen tulee enemmän sitten myöhemmin, kun oot vakiinnuttanut jonkun seurueen joka uskaltaa jakaa ajatuksia tunnekielellään vaihtarille. Täällä mun vaihtarit tuskailee samaa, että miksi sitä suomea pitää opiskella kun ei suomalaiset suostu juttelemaan. Ettehän te oo vielä kauaakaan maissa olleet! Vaihtarin aika kuluu aina nopeammin. Kaikki on niin uutta ja jännää, ja ihmisiin kiintyy nopeasti kun kaipaa tukea ja turvaa.
VastaaPoistaToivottavasti Ruotsissa osataan arvostaa sun läsnäoloa, koska Suomessa sua kaivataan~ !
Oo, ihana viesti! Oot kyl oikeessa et vaihtarin aika kulkee vähän eri latua kuin muiden, ja parikin päivää saattaa tuntua tosi pitkältä ajalta välillä xD
PoistaHei hauska lukea sun kuulumisia Kaarina! 😊
VastaaPoista-Vivi
Hei kiva kuulla, Vivi :D
VastaaPoistaTosi kiva lukea blogiasi! Mielenkiintoinen havainto yhteiskunnista ja solidaarisuudesta! Olen tehnyt samanlaista havaintoa niinkin pienestä ja lyhyestä kohtaamisesta kuin lentohenkilökunnan palvelutapa. Länsimaisten lentoyhtiöiden palvelu tuntuu usein henkilökohtaiselta, kun taas Aasian ja Lähi-Idän yhtiöiden palvelu tuntuu tehokkaalta, mutta persoonattomalta ja jopa robottimaiselta.
VastaaPoistaT. Antti P.
Kiva kuulla että tulee luettua ^^ Kappas! Ehkä asiakaspalvelukonseptiin vaikuttaa myös länsimaiden yksilökeskeisyys? Joka on varmasti aika vahvaa, vaikka esim. Pohjoismaissa oltaisi lisäksi solidaarisia. Että halutaan erottautua kuitenkin yksilöinä ja saada personoitua palvelua. Nää on kyl mielenkiintoisia juttuja kun alkaa pohtimaan.
Poista