maanantai 26. maaliskuuta 2018

Pääsiäiskoivuja ja kielikahviloita


Kulunut viikko onkin ollut sosiaalinen: ensin kaverini H tuli Helsingistä mun luo kylään (!), ja sitten vielä toinen kaveri M ystävineen tuli katsomaan täällä vaihdossa olevaa kaveriaan K:ta ja samalla sitten minäkin liityin porukkaan.

Oli kiva päästä taas ajan tasalle kavereiden kuulumisista ja (lähi)tulevaisuuden suunnitelmista! Oli myös hauska esitellä Uppsalaa ja niitä paikkoja, joissa itse viettää aikaa. Tuli myös välillä sellainen hassu olo, että ihan kuin olisi Suomessa taas, kun puhuu koko ajan suomea ja käsittelee paljon Suomeen liittyviä aiheita. Ja ehkä näin kaverin kautta ympäristöä taas välillä ”ulkopuolisen” silmillä, eli sellaisilla joilla sitä katselin tänne tullessa. Huomasin, että moneen asiaan - kuten ihan vaan maisemiin tai osakuntien ja vaihtariporukoiden tapaan toimia - on ”päässyt sisään” tai tottunut täällä. Toisaalta osa asioista - kuten osakuntien ja niiden pubien aukiolo- ja jonotusajat - ei menneet multa ihan lonkalta oikein, vaan tuli kierreltyä vähän turhia mutkia, hehe. Uusia paikkojakin ”löytyi”: H:n kanssa tykästyttiin yhteen joenvarren kahvilaan ja etsittiin Pekka Töpöhäntä -puisto.

Palmusunnuntaina silmieni edessä loisti taas uusi itselleni tuntematon ruotsalainen perinne: Stora Torgetille ja rautatieaseman eteen oli pystytetty muutama koivu, jotka oli koristeltu värikkäillä sulilla. Pääsiäiskoivu! Myös virpomavitsat ovat Ruotsissa koivun oksia, eivät siis pajuja kissoineen. Vitsoja myydään kukkakaupoissa niin, että niiden päähän on kiinnitetty yksi värillinen höyhen. En ole ihan päässyt perille, kuuluuko vitsa koristella loppuun kotona vai onko se ruotsalaisten mielestä valmis sellaisenaan. Lisää tietoa aiheesta: https://sv.wikipedia.org/wiki/P%C3%A5skris


Pääsiäiskoivut toreilla ovat kyllä ihan kivoja. Alan itsekin päästä pääsiäistunnelmaan, varsinkin kun viime päivät ovat olleet tosi aurinkoisia, lumi alkaa hieman sulaa ja jokivarren kahviloiden edustoille on alkanut ilmestyä terassikalusteita.

Opintojen suhteen menossa on ehkä kevään mielenkiintoisin aihe, organisaatiokommunikaatio. Siihen liittyviä artikkeleita ja kirjoja olen lukenut innoissani, ja olen jopa koittanut hieman soveltaa oppimaani miettimällä organisaatioita, joissa olen työskennellyt.

Olen nyt käynyt pari kertaa kielikahvilassa puhumassa ruotsia. Uppsalassa niitä löytyy monien tahojen järjestämänä, ja niiden idea on kerätä yhteen ruotsinkielisiä sekä ruotsia harjoittelevia ja laittaa heidät keskustelemaan ja harjoittelemaan kieltä yhdessä. Itse olen käynyt kielikahvilla läheisellä kirkolla. Aluksi olin hieman skeptinen sen suhteen, toimisiko konsepti minun tilanteeseeni, mutta itse asiassa paikallisten senioreiden kanssa on ollut tosi mukava jutella. Juttelemme yleensä ensin tunnin verran pareittain, ja sitten kahvittelemme ja juttelemme isommassa porukassa. Muut ei-ruotsinkieliset vaikuttavat olevan noin 30–60-vuotiaita maahanmuuttajia, joiden ruotsin kielen taito on enemmän alkeistason puolella kuin omani. Kielikahvilassa on ollut ystävällinen ilmapiiri, joten menen kyllä mielelläni uudestaankin.

Muutama viikko sitten osallistuin Värmlands nationin landskapiin eli yhdistyksen kokoukseen, joka on avoin kaikille osakunnan jäsenille. Se muistutti niin paljon oman Helsingissä sijaitsevan osakuntani osakunnan kokousta, että tuli suorastaan kotoisa olo ja alkoi hymyilyttää. Koska proseduuri on pääpiirteissään sama, pystyin nopeasti havaitsemaan, kuka on kokouksessa missäkin roolissa ja odottaa heiltä tiettyjä toimia. Kokouksessa valittiin kakkoskuraattori sekä täydennysvaalina virkailijoita. Tunnelma oli jopa epämuodollisempi kuin omissa Helsingin kokouksissamme, vaikka kokouskäytäntöjä noudatettiin, ympäristö oli arvokas tauluineen ja huonekaluineen ja inspehtori, toiminnantarkastajia, kuraattoreita ynnä muita olennaisia henkilöitä oli paikalla. Tyyliin kuului myös, että virkaan hakeneet olivat panostaneet hakemuksiinsa vähemmän kuin mitä omassa osakunnassamme yleensä. Toisaalta myöskään vitsikkäitä hakemuksia, joita meillä usein myös löytyy, ei noussut esiin.

Kaikenlaista rentoa hauskanpitoa on tullut harrastettua: tein työvuoron Gotlands nationin lauantaifikalla, jossa muodostimme hyvän työparin erään meksikolaisen tytön kanssa. Hän oli ekaa kertaa millään osakunnalla töissä, ja itse olen työskennellyt lähinnä Kalmarilla. Kalevalan päivänä, eli jo kauan sitten, tarjosimme suomalaisen K:n kanssa riisipuuroa, ruisleipää ja munavoita sekä turkinpippureita ja Fazerin sinistä. Oscar-gaalan jälkeen katsoimme kavereiden kanssa sitä vähän nauhalta. Yhtenä toisena iltana katsoimme Mamma Mian, ja paljastui että K:n japanilainen kämppis oli kyseisen musikaalin suuri fani. Myös Melodifestivalenin finaali on nyt nähty. Kävimme myös kuuntelemassa todella kiintoisaa Climate Change -keskustelua Stadsbiblioteketissa. Lisäksi luonani on käynyt jonkin verran kavereita fikalla tai katselemassa dokumentteja tms. Kahvittelijoihin kuuluu ”vanhojen” vaihtokavereiden lisäksi muutamia uudempia - Ukrainasta ja Kreikasta -, jotka asuvat Kantorsgatanilla eli samalla opiskelija-asuntoalueella kuin minä. 

Tänään join lähestyvän pääsiäisen kunniaksi påskmustia eli makeaa kotikaljaa tai limua muistuttavaa juomaa. Sitä juodessa tuli hieman mieleen mämmi, ja molemmat kai onkin tehty maltaasta.

Huomenna voisi lähteä pyöräilemään, kun on niin valoisaa ja keväisää!


Näitä prinsessaleivoksia - sammakkoprinsessoja? - olen katsellut eri kahviloissa, ja palmusunnuntaina oli aika maistaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Toukokuun tunnelmia

Matka Etelä-Ruotsiin Toukokuun alku oli vilkasta: Vappu loppui tiistaina, uusi kurssi alkoi keskiviikkona kirjahankintoineen sun muine...