Pääsiäiskoivuja ja kielikahviloita

Kulunut viikko onkin ollut sosiaalinen: ensin kaverini H tuli Helsingistä mun luo kylään (!), ja sitten vielä toinen kaveri M ystävineen tuli katsomaan täällä vaihdossa olevaa kaveriaan K:ta ja samalla sitten minäkin liityin porukkaan.

Oli kiva päästä taas ajan tasalle kavereiden kuulumisista ja (lähi)tulevaisuuden suunnitelmista! Oli myös hauska esitellä Uppsalaa ja niitä paikkoja, joissa itse viettää aikaa. Tuli myös välillä sellainen hassu olo, että ihan kuin olisi Suomessa taas, kun puhuu koko ajan suomea ja käsittelee paljon Suomeen liittyviä aiheita. Ja ehkä näin kaverin kautta ympäristöä taas välillä ”ulkopuolisen” silmillä, eli sellaisilla joilla sitä katselin tänne tullessa. Huomasin, että moneen asiaan - kuten ihan vaan maisemiin tai osakuntien ja vaihtariporukoiden tapaan toimia - on ”päässyt sisään” tai tottunut täällä. Toisaalta osa asioista - kuten osakuntien ja niiden pubien aukiolo- ja jonotusajat - ei menneet multa ihan lonkalta oikein, vaan tuli kierreltyä vähän turhia mutkia, hehe. Uusia paikkojakin ”löytyi”: H:n kanssa tykästyttiin yhteen joenvarren kahvilaan ja etsittiin Pekka Töpöhäntä -puisto.

Palmusunnuntaina silmieni edessä loisti taas uusi itselleni tuntematon ruotsalainen perinne: Stora Torgetille ja rautatieaseman eteen oli pystytetty muutama koivu, jotka oli koristeltu värikkäillä sulilla. Pääsiäiskoivu! Myös virpomavitsat ovat Ruotsissa koivun oksia, eivät siis pajuja kissoineen. Vitsoja myydään kukkakaupoissa niin, että niiden päähän on kiinnitetty yksi värillinen höyhen. En ole ihan päässyt perille, kuuluuko vitsa koristella loppuun kotona vai onko se ruotsalaisten mielestä valmis sellaisenaan. Lisää tietoa aiheesta: https://sv.wikipedia.org/wiki/P%C3%A5skris

Pääsiäiskoivut toreilla ovat kyllä ihan kivoja. Alan itsekin päästä pääsiäistunnelmaan, varsinkin kun viime päivät ovat olleet tosi aurinkoisia, lumi alkaa hieman sulaa ja jokivarren kahviloiden edustoille on alkanut ilmestyä terassikalusteita.

Opintojen suhteen menossa on ehkä kevään mielenkiintoisin aihe, organisaatiokommunikaatio. Siihen liittyviä artikkeleita ja kirjoja olen lukenut innoissani, ja olen jopa koittanut hieman soveltaa oppimaani miettimällä organisaatioita, joissa olen työskennellyt.

Olen nyt käynyt pari kertaa kielikahvilassa puhumassa ruotsia. Uppsalassa niitä löytyy monien tahojen järjestämänä, ja niiden idea on kerätä yhteen ruotsinkielisiä sekä ruotsia harjoittelevia ja laittaa heidät keskustelemaan ja harjoittelemaan kieltä yhdessä. Itse olen käynyt kielikahvilla läheisellä kirkolla. Aluksi olin hieman skeptinen sen suhteen, toimisiko konsepti minun tilanteeseeni, mutta itse asiassa paikallisten senioreiden kanssa on ollut tosi mukava jutella. Juttelemme yleensä ensin tunnin verran pareittain, ja sitten kahvittelemme ja juttelemme isommassa porukassa. Muut ei-ruotsinkieliset vaikuttavat olevan noin 30–60-vuotiaita maahanmuuttajia, joiden ruotsin kielen taito on enemmän alkeistason puolella kuin omani. Kielikahvilassa on ollut ystävällinen ilmapiiri, joten menen kyllä mielelläni uudestaankin.

Muutama viikko sitten osallistuin Värmlands nationin landskapiin eli yhdistyksen kokoukseen, joka on avoin kaikille osakunnan jäsenille. Se muistutti niin paljon oman Helsingissä sijaitsevan osakuntani osakunnan kokousta, että tuli suorastaan kotoisa olo ja alkoi hymyilyttää. Koska proseduuri on pääpiirteissään sama, pystyin nopeasti havaitsemaan, kuka on kokouksessa missäkin roolissa ja odottaa heiltä tiettyjä toimia. Kokouksessa valittiin kakkoskuraattori sekä täydennysvaalina virkailijoita. Tunnelma oli jopa epämuodollisempi kuin omissa Helsingin kokouksissamme, vaikka kokouskäytäntöjä noudatettiin, ympäristö oli arvokas tauluineen ja huonekaluineen ja inspehtori, toiminnantarkastajia, kuraattoreita ynnä muita olennaisia henkilöitä oli paikalla. Tyyliin kuului myös, että virkaan hakeneet olivat panostaneet hakemuksiinsa vähemmän kuin mitä omassa osakunnassamme yleensä. Toisaalta myöskään vitsikkäitä hakemuksia, joita meillä usein myös löytyy, ei noussut esiin.

Kaikenlaista rentoa hauskanpitoa on tullut harrastettua: tein työvuoron Gotlands nationin lauantaifikalla, jossa muodostimme hyvän työparin erään meksikolaisen tytön kanssa. Hän oli ekaa kertaa millään osakunnalla töissä, ja itse olen työskennellyt lähinnä Kalmarilla. Kalevalan päivänä, eli jo kauan sitten, tarjosimme suomalaisen K:n kanssa riisipuuroa, ruisleipää ja munavoita sekä turkinpippureita ja Fazerin sinistä. Oscar-gaalan jälkeen katsoimme kavereiden kanssa sitä vähän nauhalta. Yhtenä toisena iltana katsoimme Mamma Mian, ja paljastui että K:n japanilainen kämppis oli kyseisen musikaalin suuri fani. Myös Melodifestivalenin finaali on nyt nähty. Kävimme myös kuuntelemassa todella kiintoisaa Climate Change -keskustelua Stadsbiblioteketissa. Lisäksi luonani on käynyt jonkin verran kavereita fikalla tai katselemassa dokumentteja tms. Kahvittelijoihin kuuluu ”vanhojen” vaihtokavereiden lisäksi muutamia uudempia - Ukrainasta ja Kreikasta -, jotka asuvat Kantorsgatanilla eli samalla opiskelija-asuntoalueella kuin minä. 

Tänään join lähestyvän pääsiäisen kunniaksi påskmustia eli makeaa kotikaljaa tai limua muistuttavaa juomaa. Sitä juodessa tuli hieman mieleen mämmi, ja molemmat kai onkin tehty maltaasta.

Huomenna voisi lähteä pyöräilemään, kun on niin valoisaa ja keväisää!

Näitä prinsessaleivoksia - sammakkoprinsessoja? - olen katsellut eri kahviloissa, ja palmusunnuntaina oli aika maistaa...

Tentti ohi, siispä matkustelemaan

Hei taas!

Pari viikkoa sitten oli mun johdantokurssin lopputentti, ja nyt on tokan kurssin ryhmätyöt hyvin käynnissä. Tentti oli ihan mukava kokemus: kyseessä oli kotona omalla koneella tehtävä ”hemtenta”. Meillä oli kaksi päivää aikaa tehdä koe, välissä saattoi rauhassa kirjautua ulos tenttialustalta ja sitten taas jatkaa. Kokeen tekeminen tuntui ennemminkin esseen tai läksyjen tekemiseltä, sillä aika riitti hyvin, kirjallisuutta, sanakirjaa yms. sai käyttää eikä olo siten ollut kovin jännittynyt. Varsinkin niistä aiheista, joista piti kirjoittaa vähän pidemmät, reflektoivat tekstit, todella oppikin tentin aikana. Toisaalta kokeesta oli varmasti helppo päästä läpi vaikkei oikeasti ymmärtäisi hirveästi kurssin sisältöjä.

Lisäksi hankin kirjastokortin kaupunginkirjastoon ja lainasin ruotsinkielisen, kevyen kesäromaanin! Lukeminen taisi vaikuttaa hyvällä tavalla, sillä aloin ajatella vähän enemmän ruotsiksi luettuani kirjaa. Romaani tarjoaa vähän enemmän tunnesanastoa kuin akateemiset tekstit.

Olen useamman kerran ollut Värmlands nationilla opiskelemassa. Kerran eräs heidän virkalijansa, hovmästare, joka vastaa sitsien järjestämisestä, oli siellä apulaisensa kanssa taittelemassa lautasliinoja seuraavan päivän juhlia varten. Kaipasin taukoa opiskelusta, joten tarjouduin avuksi. Se oli ihan hauska hetki. Nyt osaan sitten taitella lautasliinoja pöydällä seisoviksi lieriöiksi.

Olen myös vihdoin käynyt Uppsalan tuomiokirkossa. Siellä on vaikka mitä krumeluureja, seiniä kiertävät pienet kammiot, joista löytyy hautoja ja muistokiviä. Erityisesti Kustaa Vaasan hauta oli vaikuttava. Hautaa kiertävissä teksteissä lueteltiin hänen hallitsemiaan alueita. Niihin sisältyi tietenkin monia suomalaisia maakuntia, joita sitten esittelin ruotsalaiselle kurssi-/osakuntakaverilleni. Kirkossa makaavat myös mm. Pyhän Eerikin ja Pyhän Birgitan reliikit. Aika outo tunne, että osia noista historiasta tutuista hahmoista on lepää oikeasti edessäni.

Tässä välissä on tullut myös matkailtua hieman! Kävin lähikaupungissa Gävlessä katselemassa paikkoja. Ei ollut Gävlen olkipukki tietenkään paikalla, mutta vankilamuseo oli mielenkiintoinen, ja sain turisti-infosta ohjeet todella kivaan kävelyreittiin. Gävleä halkoo joki, jonka yläjuoksulla päin oli tosi hauskoja pikku saaria, jotka oli yhdistetty toisiinsa pienillä silloilla. Lunta oli todella paljon, ihan silmä lepäsi niissä maisemissa. Muutenkin oli hauska päivä, ja kiireettömästi yksin matkustaessa tuli juteltua kaikille asiakaspalvelujoille sun muille eri tavalla kuin muuten. Vankilamuseon työntekijä oli kova puhumaan, ja lisäksi mm. otatin itsestäni kuvan ohikulkijalla ja sain junalipun ostoon apua konnarilta.

Seuraavana päivänä kävimmekin sitten yhden toisen vaihtarin kanssa Sigtunassa, joka oli Ruotsin ensimmäinen kunnon kaupunki, perustettu noin vuonna 980. Sen perustaminen merkitsi myös viikinkikulttuurin lopun aikoja sekä katolisen kirkon ja kuninkaan vallan vahvistamista. Sigtuna on aika ehdoton vierailukohde Ruotsissa. Keskusta koostuu satukirjamaisesta, värikkäästä puutaloalueesta järven rannalla. Lisäksi riimukiviä ja raunioita löytyy ihmeteltäväksi. 

Vierailupäivänämme aurinko paistoi todella kirkkaasti päivällä, ja pimeän tullen paikalliset sytyttivät kynttilöitä järven jäälle auratun retkiluistelureitin varrelle. Tuntui, että valitsimme loistavan päivän visiitille. Filippiiniläinen kaveri ei ollut uskoa, että kävelimme todella järven jäällä.

Tuntuu muuten, että pimeys ei ole haitannut minua täällä ollessa juuri lainkaan. Päivät pitenevät vauhdilla, ja lunta ja aurinkoisia päiviä on ollut paljon. Varmaan myös vaikuttaa, että pyöräillessä tulee nautittua valosta hieman enemmän kuin bussilla liikkuessa, ja muutenkin tulee pyörittyä ulkona ja kierreltyä kaupunkia.

Viime viikolla lähdimmekin suomalaisen K:n kanssa kolmen yön ”hiihtolomalle” Tromssaan! Oon kyllä tyytyväinen että tuli käytyä. Vuoret ja vuonot, arktinen luonto. Reissu alkoi onnekkaasti, sillä näimme revontulia lentokoneesta ennen laskeutumista Tromssaan! Kone oli puolityhjä, joten vaihtelimme paikkoja eri riveille ja liimasimme kasvot ikkunaan. Myös majoitus AirBnb:ssä oli loistovalinta, sillä pääsimme juttelemaan hieman hostimme ja muiden vieraiden kanssa. Tromssassa tapasi ihmisiä, jotka olivat selvästi kiinnostuneet pohjoisen kohteista yleisemminkin ja monet olivat käyneet Suomessa, joko Lapissa tai Helsingissä, ja ehkä tunsivat suomalaisia. Eräskin tyttö oli opiskellut Rovaniemellä. 

Olen muutaman kerran kirjoitellut päiväkirjaa ruotsiksi, ja huomannut että kyllähän sitä tekstiä tulee kun alkaa vääntämään. Sanakirjaa tosin saattaa välillä tarvita. Tästä on hyvä jatkaa!

Tromssa sijaitsee saarella keskellä vuonoa...

... ja vähän kaupungin ulkopuolelta löytyy myös hiekkarantoja!

No, löytyihän sieltä Gävlestä sentään tällainen pukki!