keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Ryhmätöitä ja suomenruotsia


Paljon on taas kahdessa viikossa tapahtunut!

Runsaudenpula vallitsee, aloitetaan siis helposta: tutustuin ruotsalaiseen perinneruokaan, josta en ollut ennen kuullutkaan! Onko sellaisia tosiaan olemassa? Käytiin Norrlands nationilla eli yhdellä osakunnalla lounaalla, ja ruokalistalla oli palt eli kroppkakor. Kyseessä on jonkinlaiset perunasta tehdyt pyörykät, joissa on ilmeisesti perinteisesti täytteenä kinkkua ja ohessa puolukkahilloa ja jotain vaniljakastikkeen tapaista. Tämä makean ja suolaisen sekoitus oli kiinnostavaa kokea.

Lisäksi olen huomannut, että Ruotsi onkin isompi ja etelämmässä kuin luulin. Esimerkiksi junamatka Uppsalasta Malmöhön kestäisi 5-6 h ja sisältäisi kaksi vaihtoa. Kai jotenkin luulin, että kun Ruotsissa on kaikki paremmin niin myös kaupungista toiseen pääsisi alta aikayksikön. Enkä tosiaan ollut tietoisesti ajatellut, että Uppsala on oikeastaan pohjoisin Ruotsin suurimmista kaupungeista. Eli Ruotsin suurimmat kaupungit sijaitsevat pääasiassa selkeästi Helsingin eteläpuolella, ja etäisyys Uppsalasta Malmöhön on suunnilleen sama kuin Helsingistä Ouluun! (Noin 650 km.)

Viime aikoina olen päässyt tekemään ryhmätöitä ruotsalaisten kurssilaisteni kanssa. On ollut kiva päästä vähän tutustumaan ja juttelemaan. Olen kuullut, että Ruotsissa ryhmäkeskusteluissa kestää usein kauan ennen kuin päästään tekemään itse tehtävää, sillä ensin tervehditään ja pohditaan yhdessä tavoitteita tai jotain. Ryhmän toimintatavat riippuvat varmasti paljon siitä, ketä yksilöitä siihen sattuu valikoitumaan, mutta tosiaan omien ryhmäläisteni kohdalla tuli useaan kertaan sellainen olo, että he käyttävät paljon aikaa tehtävänannosta ja pohjateksteistä keskustelemiseen. Itse olisin vain käärinyt hihat ja ryhtynyt kirjoittamaan, mutta nyt keskustelimme ensin monesta näkökulmasta, että mitä kaikkea tähän aiheeseemme liittyykään. Lisäksi keskustelu harhautui ihan muihin aiheisiin. Jokainen haki vuorollaan kahvia, kenelläkään ei ollut kiire edistää hommaa. Ensin pohdinta tuntui vähän turhalta, mutta aina väillä esiin tosiaan nousi hyviä pointteja joko itse aiheesta tai esimerkiksi siitä, missä järjestyksessä asiat kannattaisi esittää. Lisäksi tulin tietoisemmaksi siitä, miten olen itse tottunut tekemään esitelmiä: olen aika asiaorientoitunut, etenen mieluiten periaatteella ensin työ ja sitten huvi, joten alan kiemurrella jos asiasta poiketaan kovin pitkäksi aikaa. Toisaalta täällä minulla on vahva intressi jutella myös ihan niitä näitä, koska halusin tutustua ryhmäläisiin. Kokemus oli siis mukava.

Olen tutustunut hieman paremmin myös kämppiksiini. Asun korridoorissa eli tavallaan soluasunnossa, jossa jaan keittiön ruotsalaisen pojan sekä vietnamilaisen ja syyrialaisen tytön kanssa. Itse asiassa olen porukan ainoa vaihtari, muut ovat Uppsalan yliopiston tutkinto-opiskelijoita. Paikka tuntuu rauhalliselta ja aika kotoisalta. Saapuessani yhteisten tilojen lattioita peitti pölykerros, mutta siivoamalla siitä sitten pääsi… Paras tie siisteyteen on varmaan se, että juttelee asiasta kämppisten kanssa, mutta on myös valmis itse ottamaan sen ensimmäisen askeleen ja tarttumaan moppiin. Ja selvittämään, miksi imuri ei toimi.

Varsinkin vietnamilainen kämppis H on tosi mukava, ja kun osumme samaan aikaan keittiöön, mitä tapahtuu usein, saatan jäädä vain juttelemaan hänen kanssaan vaikka olisin jo valmis. Hän on myös antanut tosi paljon käytännön vinkkejä, mm. pesutuvan sijainnista, lähikaupan tarjousten löytämisestä ja osakunnilla työskentelystä. Oon kyllä iloinen, että sain juuri hänet samaan korridooriin.

Kielen suhteen Ruotsin-vaihto tuntuu yllättäen hieman erilaiselta kuin lukioaikainen Ranskan-vaihtoni. Ranskassa pyrin vain sulautumaan kieleen mahdollisimman hyvin, myös puhetavan ja ääntämisen osalta. Mutta täällä en itse asiassa tunne hirveästi halua luopua suomenruotsalaisesta aksentista. Näköjään pidän sitä pätevänä ja normaalina tapana puhua ruotsia myös Ruotsissa. Ruotsalaisen aksentin imitoiminen tuntuu hieman luonnottomalta, kuin yrittäisi puhua Savon murretta olematta savolainen tai englantia intialaisella aksentilla. Tämä oli yllättävä huomio, luulin että sopeutuisin tuosta vain Ruotsin ruotsiin. Se kuulostaakin hauskalta (niin myös suomenruotsi). Ehkä kyse on myös siitä, että oma kansallinen identiteetti korostuu, kun lähtee ulkomaille. Täällä olen tietoinen siitä että olen suomalainen, ja ylpeä siitä. Kuulin eräältä norjalaiselta vaihtarilta jotain samansuuntaista jo ennen kuin ehdin itse ajatella asiaa: hän sanoi puhuvansa ruotsalaisille norjaa (hieman muunneltuna) siksi, että olisi liian suuri identiteettiongelma alkaa puhua ruotsia.

Näköjään Ruotsissa puhutaan ruotsin lisäksi paljon myös englantia. Esim. osakuntien tilaisuuksissa, kerhoissa ja Facebook-ryhmissä paljon tapahtuu englanniksi tai kaksikielisesti. Se on toisaalta tosi hienoa, mutta pari kertaa on jopa tuntunut että apua, missä täällä pääsee harjoittelemaan sitä ruotsia? Menin eräänä sunnuntaina Kalmar nationin maalauskerhoon aikeenani puhua ruotsia ja tutustua ruotsalaisiin. Vieressäni istui pari mukavaa tyttöä, joista toiselle aloin takeltaa ruotsia. Kolmas tyttö ei kuitenkaan puhunut ruotsia, joten vaihdoimme pian englantiin, jotta kaikki pääsisivät keskusteluun mukaan. Ruotsilla jatkaminen olisi ollut epäkohteliasta ja molemmat tyypit olivat mukavia, mutta kieliharjoittelu ei oikein onnistunut. Toisaalta englannin puhuminen on kyllä ihan kivaa välillä, saa vaihteeksi ilmaistua asioita vähän vivahteikkaammin.

Mulla aika kovat odotukset kielitaidon kehittymisestä, koska Ranskan-vaihdosta jäi niin hyvät muistot juuri kielen käyttämisestä. Haluaisin päästä siihen pisteeseen, että tekisi mieli kirjoittaa tätä blogia ruotsiksi, koska se olisi siinä hetkessä kätevin ja paras kieli kuvaamaan, mitä olen täällä kokenut. Katsotaan pääsenkö siihen tunteeseen. Jo nyt ruotsin sanoja tulee usein pintaan silloin, kun pitäisi sanoa jotain englanniksi. Mutta vielä en varsinaisesti ajattele ruotsiksi. Välillä pitää muistutella itselle, että olen ollut täällä vasta… kohta jo neljä viikkoa, kääk!  

Värmlands nationin uusien illassa kielten yhdistäminen taas sujui paremmin. Ihmiset liikkuivat porukasta toiseen, joten illan aikana puhelin välillä muutamien ruotsalaisten kanssa ruotsiksi ja välillä vaihtari- tai sekaporukoissa englanniksi. Tunnelma oli muutenkin rento ja kiva. Osakunnista pitää kirjoitella lisää myöhemmin, kun olen viettänyt niissä vähän enemmän aikaa.

Myös vaihtarikavereiden kanssa on ollut tosi mielenkiintoisia keskusteluja ja hauskoja iltamia. Ennen kaikkea on kiva, että voi luottaa että aina jotain tapahtuu ja löytää seuraa. Pidimme toisen suomalaisen ja muiden vaihtareiden kanssa lettukesti-vaalivalvojaiset, kun presidentinvaalin ääniä laskettiin. Saatiin aikaan hyvä keskustelu Belgian, USAn ja Saksan vaalisysteemeistä presidentinvaaleissa.

Lisäksi erään intialaisen kanssa keskustelimme ruotsalaisesta ja intialaisesta yhteiskunnasta, mm. siitä miten ihmiset kohtelevat toisiaan. Hänen mukaansa Intiassa ei tunnu palkitsevalta vaikka päättäisikin olla jollekin kiva ja luopua omasta edustaan. Tuntuu, että hitsi kun nyt menetin jotain itseltäni. Sen sijaan Ruotsissa tulee hyvä mieli kun päättää olla etuilematta jonossa, maksaa bussimatkan jne. Yliopistolla olen lukenut, että hyvinvointivaltion yksi tarkoitus on vahvistaa tai ylläpitää ihmisten välistä solidaarisuutta. Ja sitten joku tulee ja kertoo kokeneensa sen käytännössä! Cool.

Täällä olo on sekoitus arkea ja lomamatkaa. Kaksi seminaaria takana, tänään ja huomenna kokeen tekemistä, seuraavalla viikolla esseepalautus. Pitäisi korjauttaa pyörän lokasuojat ja fiksata kori parempaan asentoon, soittaa uudestaan vuokraisännälle, hakea kesätöitä, löytää paikka josta ostaa isompia purkkapusseja. Ne ovat kuitenkin pienehköjä juttuja verrattuna uuden ympäristön viehätykseen: kävimme päiväreissulla Västeråsissa, juhlimme belgialaisten vuosittaista lettupäivää (2.2.), on tullut löydettyä kiva kahvila, kierreltyä Uppsalassa, ja kalenterissa on paljon tyhjää tilaa toisin kuin normaalielämässä yleensä.

Kuvissa pieni osa Uppsalan rautatieaseman pyöräparkista sekä Uppsala slott.




9 kommenttia:

  1. Moi! Ihana lukee näitä! Mäkin pon käyty Uppsala slottissa. Ehkä seuraava kirjoitus on jo osin ruotsiksi? 😀 Liviakin välillä kertoo jotain päiväkodin tapahtumia ruotsiksi ihan vaan koska ne asiat on tapahtuneet ruotsiksi ja tulee siksi helpommin sillä kielellä.

    Mielenkiintoinen yksityiskohta tuo intialaisen kertoma. En olekaan itse ajatellut hyvinvointiyhteiskuntaa siltä kannalta.

    VastaaPoista
  2. Ja nyt tossa lukee mulla unknown, vaikka kirjauduin Ullana.

    VastaaPoista
  3. Hei kiva kuulla! Erityisesti tosta, että asiat jotka tapahtuu tietyllä kielellä on usein helpoin kertoa sillä samalla, tunnistan tunteen :D vaikka joskus taas ei muista jälkeenpäin et millä kielellä joku keskustelu käytiin. Hehe, ja lukijoita ajatellen en oo varma kirjoittaisinko oikeesti ruotsiks, mutta ois just hauska päästä siihen pisteeseen et se ois luontevinta.

    VastaaPoista
  4. Kauhian hienoa että sulla menee niin hyvin! Älä ota raskaasti vaikka kielitaito ei tuntuisi heti kasvavan; varmasti se salaa paranee. Mahdollisuuksia ruotsin puhumiseen tulee enemmän sitten myöhemmin, kun oot vakiinnuttanut jonkun seurueen joka uskaltaa jakaa ajatuksia tunnekielellään vaihtarille. Täällä mun vaihtarit tuskailee samaa, että miksi sitä suomea pitää opiskella kun ei suomalaiset suostu juttelemaan. Ettehän te oo vielä kauaakaan maissa olleet! Vaihtarin aika kuluu aina nopeammin. Kaikki on niin uutta ja jännää, ja ihmisiin kiintyy nopeasti kun kaipaa tukea ja turvaa.

    Toivottavasti Ruotsissa osataan arvostaa sun läsnäoloa, koska Suomessa sua kaivataan~ !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, ihana viesti! Oot kyl oikeessa et vaihtarin aika kulkee vähän eri latua kuin muiden, ja parikin päivää saattaa tuntua tosi pitkältä ajalta välillä xD

      Poista
  5. Hei hauska lukea sun kuulumisia Kaarina! 😊

    -Vivi

    VastaaPoista
  6. Tosi kiva lukea blogiasi! Mielenkiintoinen havainto yhteiskunnista ja solidaarisuudesta! Olen tehnyt samanlaista havaintoa niinkin pienestä ja lyhyestä kohtaamisesta kuin lentohenkilökunnan palvelutapa. Länsimaisten lentoyhtiöiden palvelu tuntuu usein henkilökohtaiselta, kun taas Aasian ja Lähi-Idän yhtiöiden palvelu tuntuu tehokkaalta, mutta persoonattomalta ja jopa robottimaiselta.
    T. Antti P.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tulee luettua ^^ Kappas! Ehkä asiakaspalvelukonseptiin vaikuttaa myös länsimaiden yksilökeskeisyys? Joka on varmasti aika vahvaa, vaikka esim. Pohjoismaissa oltaisi lisäksi solidaarisia. Että halutaan erottautua kuitenkin yksilöinä ja saada personoitua palvelua. Nää on kyl mielenkiintoisia juttuja kun alkaa pohtimaan.

      Poista

Toukokuun tunnelmia

Matka Etelä-Ruotsiin Toukokuun alku oli vilkasta: Vappu loppui tiistaina, uusi kurssi alkoi keskiviikkona kirjahankintoineen sun muine...