Kevät on tullut Uppsalaan! Kaikki ovat ihan villinä siitä.
Jätskikioskeja on ilmestynyt joen varteen, penkeillä ja puistoissa näkyy
ihmisiä ja lounasta on voinut muutaman kerran syödä ulkona osakunnan
puutarhassa tai yliopiston takana puistossa. Viime lauantaina täällä oli ekaa
kertaa noin 18 astetta lämmintä, mikä tuntui aivan uskomattomalta. Iltapäivän
vietimme Gästrike-Helsinge nationin puutarhassa pannukakkuja syöden - pelkissä
t-paidoissa! Sitten uimahallikäynnin jälkeen Flogstaan leikkipuiston reunaan grillailemaan.
Suht pitkälle iltaan pystyi olemaan ilman takkia. Uppsalasta löytyy tosi hyvin
grillailu-/tulentekopaikkoja: ainakin opiskelija-asuinalueiden pihoilta ja
läheisyydestä löytyy useita. Nyt on viikon sisään grillailtu jo neljä kertaa. Tosin
koska sää on kuitenkin vaihdellut päivästä toiseen, on kaksi kertaa neljästä
päättynyt vähän turhan viileissä tunnelmissa… toisella kerralla ei meinannut
toppatakki riittää ja toisella alkoi sataa.
Mutta hypätäänpä hetkeksi ajassa taaksepäin. Pääsiäisen
aikaan kävin kahden päivän reissulla Göteborgissa amerikkalaisen vaihtarin
kanssa. Yöbussimatkat Flixbusilla sinne ja takaisin olivat aikataulullisesti erittäin
käteviä - mutta molemmat tuumasimme silmät ristissä Uppsalaan palattuamme, että
nyt ei taideta vähään aikaan yöbussia käyttää. Göteborg on itse asiassa
mielestäni aika erilainen kaupunki kuin Tukholma, Uppsala ja niiden
naapurikaupungit. Göteborg näyttää eteläisemmältä: esimerkiksi rakennusten
julkisivuissa on mielestäni käytetty vähän eri värejä. Lisäksi kaupunkia
leimaavat satama- ja teollisuusalueet, raitiovaunuverkosto sekä siellä täällä
värikäs katutaide. Göteborgin edustalla on myös pieni saaristo, mikä oli
minulle uutta. Laivamatka vei kuin toiseen maailmaan, suuresta kaupungista
luonnon helmaan. Oli mahtavaa, että Göteborg loi erilaista fiilistä kuin muut
ruotsalaiskaupungit, joissa olen käynyt, mutta lyhyen visiitin perusteella itse
kyllä tykkään enemmän Uppsalan ja Tukholman tyyleistä.
Pääsiäisen jälkeen olinkin muutaman päivän kipeänä, mutta
tervehdyin parahiksi siihen, että perhe saapui helssaamaan mua Uppsalaan. Kivaa
oli ja nyt tiedätte, missä aikaani vietän!
Viime viikolla olin ekaa kertaa töissä V-Dala nationin
sitseillä. Se oli hauskaa ja rentoa, erityisesti tykkäsin asetella laseja ja
ruokailuvälineitä pöytään. Se on niin esteettistä ja tavallaan rentouttavaa
puuhaa. Suuruusjärjestyksiin asetellut lasit ja aterimet muodostavat kauniin
kokonaisuuden. Itse sitsien aikana kaatelimme juomia, toimme ruokia ja veimme
pois likaisia lautasia. Saimme tosi ammattimaiset ohjeet pullojen ja lautasten
pitelemiseen. Juomien kaataminen oli kierros kierrokselta hauskempaa, kun
vieraiden kanssa ehti muodostaa vähän kontaktia illan kuluessa. Kielellisesti
ilta oli sekoitus ruotsia ja englantia: vieraat ja vakiotyöntekijät olivat
pääasiassa ruotsinkielisiä, ja muut tarjoilijat pääasiassa englanniksi
kommunikoivia.
Nyt viime päivinä ruotsi on tuntunut sujuvan jotenkin
entistä sutjakammin! Ruotsalainen dialekti alkaa ehkä tarttua vähän vahvemmin.
Oon ollut pari kertaa ihan ylpeä ja yllättynyt, että menipä tosi sulavasti
jokin pidempikin keskustelu. Tällainen ”läpimurto” johtuu varmaan siitä, että
olen lukenut intensiivisemin ruotsinkielistä kurssikirjallisuutta, yrittänyt
kirjoittaa huvikseen jotain ruotsiksi (sitä ei yllättäen juurikaan ole
tarvinnut näissä viestinnän opinnoissa tehdä - poliittisen historian kursseilla
Helsingissä kirjoitimme paljon enemmän) sekä puhunut viime päivinä
yhtäjaksoisemmin ruotsia, ensin sitsien työvuorossa ja työntekijöiden
leffaillassa, sitten ryhmätyötä tehdessä ja vähän luennollakin sekä
kielikahvilassa. Lisäksi oon parina aamuna kuunnellut ruotsinkielistä radiota
aamutoimia tehdessä.
Opinnoissani on tällä hetkellä meneillään
journalistiikka-osuus. Se on paljon käytännönläheisempää opiskeltavaa kuin media
ja organisaatiokommunikaatio. Kirjallisuuskin tuntuu varsin helppolukuiselta,
koska siinä ei liikuta niin abstraktilla tasolla. Journalistiikan ryhmätyöaihe
oli jonkin media-alalla toimivan henkilön haastattelu. Niinpä meidän ryhmä
haastatteli erästä SVT:n toimittajaa, mikä oli aika hauska kokemus.
Muistiinpanojen tekeminen oli kyllä aika hurja haaste, sillä hän puhui niin
nopeasti. Lopulta lähinnä kuuntelimme nauhalta ne vastaukset, jotka halusimme
mukaan tekstiin.
Pari päivää sitten kävimme saunomassa
belgialais-itävaltalais-suomalaisporukassa. Yksi meistä asuu Rackarbergsgatanin
opiskelija-alueella, josta löytyy ilmaisia saunavuoroja asukkaille. Kyseessä oli
jopa oikein hyvä sähkösauna, suosittelen!
Taas oon huomannut, että vaihdossa oppii
kommunikaatiotaitoja sekä ymmärtämään erilaisia tapoja tehdä asioita, niin
epämääräiseltä kuin se kuulostaakin. Mutta esimerkiksi lähitulevaisuuden
suunnittelusta ja ajanhallinnasta löytyy hyvä esimerkki. Nyt ymmärrän
elämäntyyliä, jossa menot sovitaan parin viikon marginaalin sijaan samana tai
edellisenä päivänä, koska elän pitkälti siten juuri nyt. Lisäksi vaihdossa saa
lisää rohkeutta mennä puhumaan kenelle haluaa. Sillä ei ole niin väliä, jos se
on jonkun mielestä outoa.
Osakunnilla vaikutuksen on tehnyt työvuorossa olevien
opiskelijoiden ystävällisyys ja auttamishalu. Monesti fikaa maksaessa saa
kaupan päälle ystävällisiä sanoja tai vinkkejä, joista tulee heti sellainen
olo, että olen osa opiskelijayhteisöä. Toki vaihtarina tulee myös eteen
tilanteita, joissa pitää itse yrittää hakeutua kontaktiin ihmisten kanssa kun
kukaan ei älyä tulla juttelemaan, ja sehän onkin osa tätä kokemusta.
Olen myös oppinut vähän Ruotsin eri maakuntiin ja
kaupunkeihin liitetyistä stereotypioista, mikä on juuri sellaista mistä olin
kiinnostunut vaihtoon hakiessa. Göteborgilaisia esimerkiksi pidetään
sanavalmiina ja hyvinä vitsailijoina. Tukholmalaiset ovat tietysti snobeja, värmlantilaiset
iloisia, kun Örebron ympäristössä taas ollaan pessimistejä ja puhutaan
murteella, joka kuulostaa valittamiselta. Smålantilaiset ovat toimeliaita ja
nokkelia, ja näiden piirteiden tunnetuin ilmentäjä lienee Vaahteramäen Eemeli. Taalainmaalla
on aivan erityinen asema, sillä sen maisemia käytettiin ruotsalaisen
kansallismaiseman mallina kansallisvaltiota luodessa. Eipä ihme, että
Dalahästkin on niin tunnettu Ruotsin symboli.
Tänään olen lähdössä leipomaan Kalmar nationille ja huomenna
päiväreissulle Tukholmaan - itse asiassa ekaa kertaa Ruotsin-vaihdon aikana!
Kaksi ensimmäistä kuvaa Göteborgin keskusta-alueilta, kolmas saaristosta.
Oho, kohta sä oot jo ihan ruotsalainen!
VastaaPoistaHaha, javisst ^^
Poista