Keväinen Uppsala - ja vähän Göteborgia

Kevät on tullut Uppsalaan! Kaikki ovat ihan villinä siitä. Jätskikioskeja on ilmestynyt joen varteen, penkeillä ja puistoissa näkyy ihmisiä ja lounasta on voinut muutaman kerran syödä ulkona osakunnan puutarhassa tai yliopiston takana puistossa. Viime lauantaina täällä oli ekaa kertaa noin 18 astetta lämmintä, mikä tuntui aivan uskomattomalta. Iltapäivän vietimme Gästrike-Helsinge nationin puutarhassa pannukakkuja syöden - pelkissä t-paidoissa! Sitten uimahallikäynnin jälkeen Flogstaan leikkipuiston reunaan grillailemaan. Suht pitkälle iltaan pystyi olemaan ilman takkia. Uppsalasta löytyy tosi hyvin grillailu-/tulentekopaikkoja: ainakin opiskelija-asuinalueiden pihoilta ja läheisyydestä löytyy useita. Nyt on viikon sisään grillailtu jo neljä kertaa. Tosin koska sää on kuitenkin vaihdellut päivästä toiseen, on kaksi kertaa neljästä päättynyt vähän turhan viileissä tunnelmissa… toisella kerralla ei meinannut toppatakki riittää ja toisella alkoi sataa.

Mutta hypätäänpä hetkeksi ajassa taaksepäin. Pääsiäisen aikaan kävin kahden päivän reissulla Göteborgissa amerikkalaisen vaihtarin kanssa. Yöbussimatkat Flixbusilla sinne ja takaisin olivat aikataulullisesti erittäin käteviä - mutta molemmat tuumasimme silmät ristissä Uppsalaan palattuamme, että nyt ei taideta vähään aikaan yöbussia käyttää. Göteborg on itse asiassa mielestäni aika erilainen kaupunki kuin Tukholma, Uppsala ja niiden naapurikaupungit. Göteborg näyttää eteläisemmältä: esimerkiksi rakennusten julkisivuissa on mielestäni käytetty vähän eri värejä. Lisäksi kaupunkia leimaavat satama- ja teollisuusalueet, raitiovaunuverkosto sekä siellä täällä värikäs katutaide. Göteborgin edustalla on myös pieni saaristo, mikä oli minulle uutta. Laivamatka vei kuin toiseen maailmaan, suuresta kaupungista luonnon helmaan. Oli mahtavaa, että Göteborg loi erilaista fiilistä kuin muut ruotsalaiskaupungit, joissa olen käynyt, mutta lyhyen visiitin perusteella itse kyllä tykkään enemmän Uppsalan ja Tukholman tyyleistä.

Pääsiäisen jälkeen olinkin muutaman päivän kipeänä, mutta tervehdyin parahiksi siihen, että perhe saapui helssaamaan mua Uppsalaan. Kivaa oli ja nyt tiedätte, missä aikaani vietän!

Viime viikolla olin ekaa kertaa töissä V-Dala nationin sitseillä. Se oli hauskaa ja rentoa, erityisesti tykkäsin asetella laseja ja ruokailuvälineitä pöytään. Se on niin esteettistä ja tavallaan rentouttavaa puuhaa. Suuruusjärjestyksiin asetellut lasit ja aterimet muodostavat kauniin kokonaisuuden. Itse sitsien aikana kaatelimme juomia, toimme ruokia ja veimme pois likaisia lautasia. Saimme tosi ammattimaiset ohjeet pullojen ja lautasten pitelemiseen. Juomien kaataminen oli kierros kierrokselta hauskempaa, kun vieraiden kanssa ehti muodostaa vähän kontaktia illan kuluessa. Kielellisesti ilta oli sekoitus ruotsia ja englantia: vieraat ja vakiotyöntekijät olivat pääasiassa ruotsinkielisiä, ja muut tarjoilijat pääasiassa englanniksi kommunikoivia.

Nyt viime päivinä ruotsi on tuntunut sujuvan jotenkin entistä sutjakammin! Ruotsalainen dialekti alkaa ehkä tarttua vähän vahvemmin. Oon ollut pari kertaa ihan ylpeä ja yllättynyt, että menipä tosi sulavasti jokin pidempikin keskustelu. Tällainen ”läpimurto” johtuu varmaan siitä, että olen lukenut intensiivisemin ruotsinkielistä kurssikirjallisuutta, yrittänyt kirjoittaa huvikseen jotain ruotsiksi (sitä ei yllättäen juurikaan ole tarvinnut näissä viestinnän opinnoissa tehdä - poliittisen historian kursseilla Helsingissä kirjoitimme paljon enemmän) sekä puhunut viime päivinä yhtäjaksoisemmin ruotsia, ensin sitsien työvuorossa ja työntekijöiden leffaillassa, sitten ryhmätyötä tehdessä ja vähän luennollakin sekä kielikahvilassa. Lisäksi oon parina aamuna kuunnellut ruotsinkielistä radiota aamutoimia tehdessä.

Opinnoissani on tällä hetkellä meneillään journalistiikka-osuus. Se on paljon käytännönläheisempää opiskeltavaa kuin media ja organisaatiokommunikaatio. Kirjallisuuskin tuntuu varsin helppolukuiselta, koska siinä ei liikuta niin abstraktilla tasolla. Journalistiikan ryhmätyöaihe oli jonkin media-alalla toimivan henkilön haastattelu. Niinpä meidän ryhmä haastatteli erästä SVT:n toimittajaa, mikä oli aika hauska kokemus. Muistiinpanojen tekeminen oli kyllä aika hurja haaste, sillä hän puhui niin nopeasti. Lopulta lähinnä kuuntelimme nauhalta ne vastaukset, jotka halusimme mukaan tekstiin.

Pari päivää sitten kävimme saunomassa belgialais-itävaltalais-suomalaisporukassa. Yksi meistä asuu Rackarbergsgatanin opiskelija-alueella, josta löytyy ilmaisia saunavuoroja asukkaille. Kyseessä oli jopa oikein hyvä sähkösauna, suosittelen!

Taas oon huomannut, että vaihdossa oppii kommunikaatiotaitoja sekä ymmärtämään erilaisia tapoja tehdä asioita, niin epämääräiseltä kuin se kuulostaakin. Mutta esimerkiksi lähitulevaisuuden suunnittelusta ja ajanhallinnasta löytyy hyvä esimerkki. Nyt ymmärrän elämäntyyliä, jossa menot sovitaan parin viikon marginaalin sijaan samana tai edellisenä päivänä, koska elän pitkälti siten juuri nyt. Lisäksi vaihdossa saa lisää rohkeutta mennä puhumaan kenelle haluaa. Sillä ei ole niin väliä, jos se on jonkun mielestä outoa.

Osakunnilla vaikutuksen on tehnyt työvuorossa olevien opiskelijoiden ystävällisyys ja auttamishalu. Monesti fikaa maksaessa saa kaupan päälle ystävällisiä sanoja tai vinkkejä, joista tulee heti sellainen olo, että olen osa opiskelijayhteisöä. Toki vaihtarina tulee myös eteen tilanteita, joissa pitää itse yrittää hakeutua kontaktiin ihmisten kanssa kun kukaan ei älyä tulla juttelemaan, ja sehän onkin osa tätä kokemusta.

Olen myös oppinut vähän Ruotsin eri maakuntiin ja kaupunkeihin liitetyistä stereotypioista, mikä on juuri sellaista mistä olin kiinnostunut vaihtoon hakiessa. Göteborgilaisia esimerkiksi pidetään sanavalmiina ja hyvinä vitsailijoina. Tukholmalaiset ovat tietysti snobeja, värmlantilaiset iloisia, kun Örebron ympäristössä taas ollaan pessimistejä ja puhutaan murteella, joka kuulostaa valittamiselta. Smålantilaiset ovat toimeliaita ja nokkelia, ja näiden piirteiden tunnetuin ilmentäjä lienee Vaahteramäen Eemeli. Taalainmaalla on aivan erityinen asema, sillä sen maisemia käytettiin ruotsalaisen kansallismaiseman mallina kansallisvaltiota luodessa. Eipä ihme, että Dalahästkin on niin tunnettu Ruotsin symboli.

Tänään olen lähdössä leipomaan Kalmar nationille ja huomenna päiväreissulle Tukholmaan - itse asiassa ekaa kertaa Ruotsin-vaihdon aikana!

Kaksi ensimmäistä kuvaa Göteborgin keskusta-alueilta, kolmas saaristosta.